Terve taas!

Ajattelin elvyttää tämän useammaksi vuodeksi unohtuneen blogini. Profiilitekstin ikää pitikin muuttaa kolme numeroa eteenpäin, hups! Välissä on vaihtunut asuinkaupunki useampaankin otteeseen, ja koti on ollut milloin väliaikainen, sisustusinspiraatiota herättämätön majoituspaikka ja milloin kuvaamiskelvoton varasto. Samalla on hoidettu kirjastoja parissakin paikassa ja pendelöitykin aika tavalla. Nyt asutaan Lahdessa ja kotina on 60-luvun kerrostalokolmio keskustassa.

50-luvun kerrostalot tekevät yhä hyvän olon, ja kyseinen Kauko Röyhkän biisi on yhä hyvä, joten blogi saa säilyttää pitkän nimensä.

PS. En ole muuten koskaan törmännyt lahtelaiseen sisustusblogiin. Tästä tulkoon sellainen!

Hups

Uuden kameran ja valmiin gradun (vihdoin!) myötä paluu blogiin. Tähän väliin sopiikin muutaman kuvan kavalkadi, jonka aihepiirejä ovat melko randomisti maalaissalaatti ja Helvetinjärven kansallispuisto.

Salakavala Mon Amie

 

 

Kesällä 2010 asuin työharjoittelujakson ajan Arabianrannassa Helsingissä. Asuinpaikka oli vähän vaarallinen, sillä ihan naapurissa sijaitsi Iittalan outlet. Ihastuin siellä ensimmäistä kertaa Rörstrandin Mon Amie -astioihin, jotka on suunniteltu 1950-luvulla ja joita valmistetaan uusiotuotantona. 

Ensimmäinen hankintani olivat korkeat korvattomat mukit Hulluilta päiviltä. Ajattelin, että ihastus helpottuu niillä. Seuraavaksi hankin Huutonetistä muutaman orvon kupinaluslautasen (olen bongaillut sieltä myös muutaman muun kerran tätä astiasarjaa, mutta silloin muitakin halukkaita on ollut liikaa tai allekirjoittaneella ei riittävästi varoja astiainvestointeihin). Sitten tuli tuo purkki. Viimeisin hankinta oli ylimmässä kuvassa näkyvä iso lautanen, jonka laitoin keittiön seinälle. Toivon, että ruokkimalla ihastustani näillä pienillä hankinnoilla välttyisin ostamasta kuuden hengen astiastoa. Valitettavasti ihastus ei ole kyllä laantunut ollenkaan. Yhden antiikkiliikkeen myyjätär sanoi, että on omistanut tätä astiasarjaa 1960-luvulta lähtien ja on yhä ihan ihastunut siihen, vaikkei se ole edes sen näköinen, millaisista hän yleensä pitää. Kuulostaa kohtalokkaalta.

Kaunein Clipper ja viltin vaihe

Olen törmännyt hurjan monessa blogissa Clipperin tee- ja kahvipakkauksiin, joiden design on erikoisen kiva! Kaiken lisäksi teet maistuvat tosi hyviltä (ja varmasti kahvitkin, jos kahvista pitää). Sain tuliaiseksi paketin, joka on näkemistäni pakkauksista ehkä suosikkini (nuo värit!):

 

Loppukesästä (hups!) aloitettu vilttiprojekti on edennyt verkkaisesti. Se majaili useita kuukausia kaapissa, kun lohenvärinen lanka oli mennyt niin pahasti sotkuun. Nyt yritän tehdä sen valmiiksi hyvän (tai siis kylmän) sään aikana, sillä se lämmittää neuloessa jo aika paljon.

 

 Ohje täällä, lankana Isoveli.

Päiväpeittohaaveet

(kuvat H&M)

Haaveilen harmaasta päiväpeitosta.  Samettinen kiehtoo, mutta pelkään ettei materiaali ole todellisuudessa niin mukavan tuntuista ja laadukkaan oloista kuin kuvan perusteella kuvittelen. Pääsispä hypistelemään.

Pyynikinharju satumetsänä

 

Pyynikinharjulla täällä Tampereella oli valotaidetta, jota kävimme katsomassa viimeisenä mahdollisena päivänä eli viikko sitten sunnuntaina. Kehnolla kamerallani tunnelmaa oli vaikea vangita. Söin ensimmäistä kertaa kuuluisan näkötornin kahvilan munkin (vaikken ole enää edes ihan tuore tamperelainen!) - tosi hyväähän se oli!

Sininen hetki, jota liian isoiksi kasvaneet viherkasvit katselevat